Paralympialaiset, Special Olympics ja Deaflympics – erot

Mitä eroja kolmella kisalla on?

Kolme kisaa eroavat toisistaan järjestäjän, osallistujien ja kilpailujen jaon perusteella. Taulukko vertaa niitä rinnakkain.

Mitä paralympialaiset ovat?

Paralympialaiset ovat vammaisten huippu-urheilijoiden kesä- ja talvikisat, jotka pidetään olympialaisten kaupungeissa ja kisapaikoilla. Kansainvälinen paralympiakomitea IPC perustettiin Düsseldorfissa vuonna 1989, ja ensimmäiset kisat pidettiin Roomassa 1960. Urheilijat jaetaan lajikohtaisiin luokkiin, jotta vamman vaikutus ei ratkaise kilpailun tulosta; luokittelun periaatteet kertoo sivu luokittelu paraurheilussa.

IPC:n oikeutettuihin vammaryhmiin kuuluvat liikuntavammat, näkövamma ja kehitysvamma, mutta kuulovamma ei kuulu niihin. Kehitysvammaisten osallistuminen on rajattu tiettyihin lajeihin, kuten pöytätennikseen. Paralympialajit ja niiden kilpailijaryhmät on koottu sivulle paralympialajit.

Mitä Special Olympics tarkoittaa?

Special Olympics on kehitysvammaisten urheilijoiden oma liike, jonka perusti Eunice Kennedy Shriver. Ensimmäiset kansainväliset kisat pidettiin Chicagossa 20. heinäkuuta 1968. Urheilijan pitää olla vähintään kahdeksan vuoden ikäinen ja kehitysvammaiseksi tunnistettu, ja nuoremmille lapsille on Young Athletes -ohjelma.

Kilpailu on rakennettu niin, että jokainen kilpailee tasavertaisten kanssa: urheilijat jaetaan sarjoihin sukupuolen, iän ja taidon mukaan. Maailmankisat järjestetään kahden vuoden välein kesä- ja talvikisoina vuorotellen. Suomalaisessa hiihdossa tämä näkyy niin, että kehitysvammaiset hiihtäjät ajavat ensin enintään viiden kilometrin tasoluokituskilpailun ja sijoittuvat sen ajan perusteella kolmen–kahdeksan hiihtäjän finaaliryhmiin.

Mitä Deaflympics tarkoittaa?

Deaflympics on kuurojen urheilijoiden kisa, jonka ensimmäinen painos pidettiin Pariisissa vuonna 1924 nimellä International Silent Games. ICSD hyväksyttiin Kansainvälisen olympiakomitean IOC:n jäseneksi vuonna 1955, ja vuonna 2001 IOC salli sen käyttää nimeä Deaflympics. Kisat ovat IPC:n järjestämistä paralympialaisista täysin erilliset.

Urheilija luetaan kuuroksi, jos hänen kuulonmenetyksensä on paremmassa korvassa vähintään 55 desibeliä. Koska kaikilla kilpailijoilla on sama kuulovamma, kisassa ei ole vamman asteeseen perustuvia luokkia. Kesä- ja talvikisat järjestetään kumpikin joka neljäs vuosi, ja ne on porrastettu kahden vuoden välein.

Miten kilpailijat jaetaan käytännössä?

Jako näkyy selvimmin hiihtokilpailussa, jossa kolme kisaa ratkaisevat voittajan eri tavoin. Paralympialaisissa hiihtäjät kilpailevat seisten (luokat LW2–9), kelkalla istuen (LW10–12) tai näkövammaisina oppaan kanssa (NS1–3), ja tulokset tasataan prosenttijärjestelmällä. Special Olympics -hiihdossa kehitysvammaiset hiihtäjät ajavat ensin enintään viiden kilometrin tasoluokituskilpailun ja jaetaan sen ajan perusteella kolmen–kahdeksan hengen finaaliryhmiin. Deaflympicsissa ei tarvita erillisiä vammaluokkia, koska kaikilla kilpailijoilla on kuulovamma, jonka raja on 55 desibelin menetys paremmassa korvassa.

Erot kertovat, mitä kukin kisa pyrkii tasoittamaan. Paralympialaiset tasoittavat vamman vaikutusta luokittelulla, Special Olympics sovittaa kilpailijat taidon mukaan, ja Deaflympics kokoaa yhteen kuurot urheilijat.

Miten kisat liittyvät olympialiikkeeseen?

Paralympialaiset ja Deaflympics ovat molemmat yhteydessä Kansainväliseen olympiakomiteaan, mutta eri tavoin. Paralympialaisten ja olympialaisten yhteistyö alkoi Soulissa 1988, minkä jälkeen paralympiakisat on pidetty olympialaisten kisakaupungissa ja samoilla kisapaikoilla. Deaflympics-järjestö ICSD hyväksyttiin IOC:hen vuonna 1955 kansainväliseksi lajiliitoksi, jolla on olympiastatus, mutta kisat ovat täysin omat.

Nimet kertovat kisojen luonteen. Paralympic yhdistää kreikan sanan para (vierellä) ja Olympic, joten kisat ovat olympialaisten rinnalla. Deaflympics-nimen IOC salli ICSD:n käyttöön vuonna 2001. Special Olympics on taas liike, jonka sarjat jaetaan sukupuolen, iän ja taidon mukaan, joten jokainen kilpailee samantasoisten kanssa.

Kumpaan kisaan kuulut tai ketä kannattaa seurata?

Oikea kisa riippuu urheilijan vammasta ja tavoitteesta. Seuraavat säännöt auttavat valitsemaan:

• Jos urheilijalla on liikunta- tai näkövamma ja tavoitteena on huippu-urheilu, polku johtaa paralympialaisiin.
• Jos urheilija on kehitysvammainen, Special Olympics sopii niin aloittelijalle kuin kokeneelle, koska kilpailusarjat rakennetaan taidon mukaan.
• Jos urheilija on kuuro, Deaflympics on oikea kisa, koska kuulovamma ei kuulu paralympialaisten vammaryhmiin.
• Jos katsoja haluaa nähdä eri luokkien mitalitaistoa, seuraa paralympialaisia: talviparalympialaiset 2026 on tuorein esimerkki.

Mitä muita kilpailuja vammaisurheilussa on?

Paralympialaiset, Special Olympics ja Deaflympics eivät ole ainoita kisoja. Suomalaisen Paralympiakomitean pyöräilysivu mainitsee, että kehitysvammaisille on Special Olympics -tapahtumien lisäksi VIRTUS-kilpailuja. Elinsiirron saaneet urheilijat kilpailevat omissa maailman- ja Euroopan-mestaruuskilpailuissaan, ja ne ovat erillään sekä paralympialaisista että Deaflympicsista.

Jos et ole varma, mihin sarjaan kuulut, kysy lajiliitolta tai Paralympiakomitealta, koska sarjat määräytyvät lajeittain.

Millainen on Suomen tausta?

Suomessa vammaisurheilu alkoi kuuroista: Kuurojen urheiluseurat ja kuurojen urheiluliitto perustettiin 1920, ja SKUL on Suomen vanhin vammaisurheilujärjestö. Special Olympics Finland aloitti vuonna 1990, ja suomalaiset kilpailivat ensimmäisen kerran Special Olympicsin talvimaailmankisoissa Itävallassa 1993. Paralympiapuolella Suomen Paralympiayhdistys perustettiin 1994, ja komitean vaiheet kerää sivu paralympialaisten historia. Suomen paralympiamitalit kisoittain kokoaa Suomen paralympiamitalit.