Paralympialaisten historia

Miten paralympialaisten historia etenee vuosiluvuin?

Paralympialaisten historia kulkee Stoke Mandevillen kilpailuista Rooman 1960 kisoihin, ja sen jälkeen kisat on järjestetty joka neljäs vuosi. Taulukko kokoaa tärkeimmät vaiheet.

Mistä paralympialaiset sai alkunsa?

Paralympialaiset alkoivat kuntoutuksesta: Ludwig Guttmann aloitti urheilun osana potilaiden hoitoa Stoke Mandevillen sairaalassa. Kansainvälisen paralympiakomitean mukaan hän avasi sairaalaan selkäydinvammakeskuksen vuonna 1944, ja ensimmäinen pyörätuolia käyttävien urheilijoiden kilpailu pidettiin 1948 samana päivänä, kun Lontoon olympialaiset avattiin. Kilpailussa 16 loukkaantunutta sotilasta ja sotilasnaista ampui jousella.

Vuonna 1952 mukaan tulivat hollantilaiset sotaveteraanit, ja kilpailut muuttuivat kansainvälisiksi Stoke Mandeville -kisoiksi. Nimi “Paralympic” yhdistää kreikan sanan para (vierellä) ja Olympic, koska kisat järjestetään olympialaisten rinnalla. Suomessa nimi kirjoitetaan paralympialaiset.

Mitkä olivat ensimmäiset paralympialaiset?

Ensimmäiset paralympialaiset pidettiin Roomassa vuonna 1960, ja jälkikäteen niitä on kutsuttu ensimmäisiksi viralliseksi paralympialaisiksi. Kisat olivat samalla Stoke Mandeville -kisojen yhdeksäs vuosikerta. Ohjelmassa oli kahdeksan lajia: jousiammunta, yleisurheilu, tikkajousi (dartchery), snooker, uinti, pöytätennis, pyörätuolimiekkailu ja pyörätuolikoripallo. Kaikki kilpailijat olivat selkäydinvammaisia.

Osallistujamääristä lähteet antavat eri lukuja: IPC:n historiasivun mukaan mukana oli noin 400 urheilijaa 23 maasta, kun taas kisasivu puhuu 319 urheilijasta 21 maasta. Italia voitti mitalitaulukon, ja Suomella oli mukana kolme urheilijaa. Tauno Valkama voitti Suomelle ensimmäisen paralympiakullan miesten 50 metrin vapaauinnissa, ja Suomi sijoittui 15:nneksi.

Miten kisat kasvoivat 1960-luvulta 1990-luvulle?

Kisat laajenivat 1960-luvun jälkeen vammaryhmästä toiseen: ohjelmaan tulivat ensin pyörätuolia käyttävät, sitten muut vammaryhmät. Vuonna 1964 Tokiossa kuultiin ensimmäisen kerran paralympiahymni ja nostettiin paralympialippu. Vuonna 1976 Torontossa mukaan tulivat näkövammaiset ja amputoidut urheilijat. Vuoden 1980 Arnhemin kisoissa kilpaili ensimmäisen kerran CP-vammaisia, ja Atlantassa 1996 kisoihin liittyivät kehitysvammaiset urheilijat. Kehitysvammaiset jäivät pois Sydneyn 2000 jälkeen ja palasivat Lontoossa 2012 kolmessa lajissa: pöytätenniksessä, yleisurheilussa ja uinnissa.

Merkittävin muutos tuli Soulissa 1988. Soulin kisoissa oli 3 057 urheilijaa 61 maasta, 18 lajia ja 733 mitalitapahtumaa, ja IOC:n ja IPC:n sopimuksen myötä kisat siirtyivät olympialaisten kisapaikoille. Talvikisat seurasivat samaa mallia Albertvillessä 1992. IPC perustettiin vuonna 1989 Düsseldorfissa.

Milloin talvikisat alkoivat?

Ensimmäiset talviparalympialaiset pidettiin Örnsköldsvikissä Ruotsissa vuonna 1976, ja mukana oli 198 urheilijaa 16 maasta ja 53 mitalitapahtumaa. Alppihiihdossa kilpailtiin pujottelussa ja suurpujottelussa. Suomella oli kisoissa 26 urheilijaa, ja se voitti 22 mitalia (8 kultaa, 7 hopeaa, 7 pronssia) ja sijoittui kolmanneksi.

Talviohjelma on laajentunut vaiheittain:

• Ampumahiihto tuli ohjelmaan Innsbruckissa 1988.
• Para-jääkiekko aloitti Lillehammerissa 1994.
• Pyörätuolicurling debytoi Torinossa 2006.
• Lumilautailu oli mukana ensimmäisen kerran Sotšissa 2014 alppihiihdon osana ja sai oman lajinsa PyeongChangissa 2018.
• Pyörätuolicurlingin sekanelinpeli aloitti Milano Cortinassa 2026.

Milano Cortinan kisat 2026 olivat myös talviparalympialaisten 50-vuotisjuhla. Niiden tulokset ja kärkimaat on koottu sivulle talviparalympialaiset 2026.

Miten paralympialajit ovat syntyneet?

Moni paralympialaji syntyi kuntoutuksen tai sotavammojen hoidon seurauksena. Istumalentopallo kehitettiin Alankomaissa vuonna 1956, kun siellä yhdistettiin sitzball ja lentopallo haavoittuneiden sotilaiden käyttöön, ja laji tuli paralympialaisiin Arnhemin kisoihin 1980. Pyörätuolitennis sai alkunsa Kaliforniassa vuonna 1976, kun entinen freestyle-hiihtäjä Brad Parks aloitti lajin fysioterapeutti Jeff Minnebrakerin kanssa. Se tuli paralympiaohjelmaan Barcelonassa 1992.

Para-jääkiekko keksittiin 1960-luvun alussa Tukholman kuntoutuskeskuksessa, ja ensimmäinen kansainvälinen ottelu pelattiin Tukholmassa 1969. Se tuli paralympiaohjelmaan Lillehammerissa 1994, jolloin Ruotsi voitti kultaa. Sokkopingis kehitettiin Kanadassa 1970-luvun lopulla Joe Lewisin johdolla, mutta se on jäänyt paralympialaisissa esittelylajiksi.

Lajien kehitys näkyy ohjelman koossa: Rooman kahdeksasta lajista kesäohjelma on kasvanut 23 lajiin, ja talviohjelmassa on kuusi lajia. Kaikki lajit on koottu sivulle paralympialajit.

Miten kisojen koko on kasvanut?

Paralympialaiset ovat kasvaneet kahdeksan lajin kisasta, jossa oli satoja urheilijoita, nykyisiin yli 4 000 urheilijan kesäkisoihin. Taulukossa on vertailupisteitä.

Soulin 1988 urheilijamäärän ja Los Angelesin 2028 kiintiön ero on noin 1 400 paikkaa. Mitalitapahtumia Los Angelesissa on 560, kun Soulissa niitä oli 733, joten tapahtumia on vähemmän, vaikka lajeja ja urheilijoita on enemmän.

Mitä Suomen paralympiahistoriasta kannattaa tietää?

Suomen paralympiahistoria alkoi Roomasta 1960, ja talvikisoissa Suomi oli vuosina 1976–1984 kolmen parhaan maan joukossa. Jouko Grip oli 1980-luvun ja 1990-luvun alun menestynein suomalainen: hän voitti vuosina 1980–1994 kaikkiaan 18 paralympiamitalia, joista 12 oli kultaa, hiihdossa, ampumahiihdossa ja yleisurheilussa. Veikko Puputti voitti jääratakelkkailussa kaksi kultaa Geilossa 1980 ja kolme Innsbruckissa 1984.

Barcelonassa 1992 maalipallon naisten joukkue voitti Suomen ensimmäisen joukkuelajin kullan olympia- tai paralympialaisissa. Suomen Paralympiayhdistys perustettiin vuonna 1994, ja vuonna 2004 se sai nimekseen Suomen Paralympiakomitea. Vuonna 2020 komiteaan yhdistyi vielä VAU, ja nykyinen komitea syntyi.

Suomen mitalimäärät kisoittain löytyvät sivulta Suomen paralympiamitalit. Lajien ohjelmaan tulovuodet kokoaa sivu paralympialajit, ja luokittelun taustan selittää luokittelu paraurheilussa.