Parahiihto ja para-ampumahiihto

Miten parahiihto ja para-ampumahiihto eroavat tavallisesta hiihdosta?

Parahiihdon matkat ja tekniikat vastaavat tavallista maastohiihtoa: kilpailuissa on sprintti (2,5 km), 10 ja 20 kilometrin matkat sekä viestit, ja ne hiihdetään perinteisellä tai vapaalla tekniikalla. Ero tulee välineistä ja luokittelusta. Istuvat hiihtäjät käyttävät kelkkaa eli sit-skiä, ja näkövammaiset hiihtäjät kilpailevat oppaan kanssa, joka antaa ohjeita äänellä.

Ampumahiihdossa ero on ampumisessa, ja sen säännöt kuvataan alempana. Tavallisten lajien ratoja ja sääntöjä esittelevät sivut maastohiihto ja ampumahiihto.

Mitä luokkia parahiihdossa on?

Parahiihto jakaa urheilijat kolmeen kilpailuluokkaan, ja Suomessa luokat nimetään tunnuksilla. Seisten hiihtävät luokat LW2–LW9 ovat urheilijoille, joilla on jalka- tai käsivamma tai molemmat, ja sauvojen määrä vaihtelee luokan mukaan. Istuvien luokat LW10–LW12 on tarkoitettu urheilijoille, joilla on jalkavamma ja jotka hiihtävät kelkassa; LW12-luokassa vartalon toiminta on normaali ja muissa rajoittunut vaihtelevasti.

Näkövammaisten luokat ovat NS1–NS3. NS1 tarkoittaa täyttä sokeutta, NS2 vaikeaa näkövammaa ja NS3 kohtalaista näkövammaa, ja opas antaa hiihtäjälle suulliset ohjeet. Urheilijalla täytyy olla pysyvä vamma, ja hänen täytyy täyttää Kansainvälisen hiihtoliiton FIS:n vähimmäisvammakriteerit luokituksessa. Kehitysvammaisilla ja elinsiirron saaneilla on omat luokkansa paralympialaisten ulkopuolella. Luokittelun yleiskuva löytyy sivulta paralympialaisten luokittelu.

Jos mietit, mihin luokkaan kuulut, noudata tätä jakoa:

• Jos hiihdät seisten ja vamma on raajoissa: seisovat luokat LW2–LW9.
• Jos vamma estää seisomisen ja käytät kelkkaa: istuvat luokat LW10–LW12.
• Jos näkö on pääasiallinen rajoite: näkövammaisten luokat NS1–NS3, ja oppaasi hiihtää kanssasi.

Miten para-ampumahiihto kilpaillaan?

Ampumahiihdon nimi tulee kreikkalaisista juurista, jotka tarkoittavat kahta kilpailua. Laji kasvoi pohjoismaisesta hiihdosta ja metsästyksestä, jossa kuljetettiin kivääriä suksilla.

Kilpailu hiihdetään 2,0 tai 2,5 kilometrin kierroksina, joita on kolme tai viisi vapaalla tekniikalla. Matka on yhteensä 6–12,5 kilometriä kilpailumuodosta riippuen. Urheilija ampuu kaksi kertaa 10 metrin päästä, ja jokainen ohi mennyt laukaus lisää aikaa. Taulut ovat 21 millimetrin levyisiä näkövammaisille ja 13 millimetrin levyisiä fyysisesti vammaisille.

Näkövammaisten kivääri antaa äänen, jonka voimakkuus kertoo, kuinka lähellä osuman keskipistettä urheilija on. Ampuja tähtää äänen perusteella.

Miten lajit kehittyivät paralympialaisissa?

Para-maastohiihto nähtiin ensimmäisen kerran Örnsköldsvikin talvikisoissa 1976, ja mukana olivat seisovat ja näkövammaiset hiihtäjät. Ampumahiihto tuli ohjelmaan Innsbruckissa 1988, aluksi vain fyysisesti vammaisille. Näkövammaiset ampumahiihtäjät liittyivät mukaan Tignes-Albertvillen kisoissa 1992, ja naisten sarjat ja istuvien luokat lisättiin Lillehammerissa 1994.

Milano Cortinan kisoissa Inkki Inola ja opas Reetu Inkilä voittivat hopeaa miesten 10 kilometrin perinteisen hiihdon näkövammaisten sarjassa. Suomen mitalihistoriaa tarkastelee sivu Suomen paralympiamitalit, ja kisat esittelee sivu Milano Cortina 2026 -paralympialaiset.

Ketkä ovat lajin tähtiä ja mitä Milano Cortinassa kisattiin?

Kanadalainen Brian McKeever on miesten palkituin hiihtäjä: hän voitti 16 kultaa, kaksi hopeaa ja yhden pronssin ennen kuin lopetti kilpailemisen Pekingin 2022 jälkeen. Norjalainen Ragnhild Myklebust on naisten kärkinimi 16 kullalla viidessä talvikisassa.

Milano Cortinan kisoissa para-maastohiihdossa jaettiin 20 mitalisarjaa Val di Fiemmen Teseron hiihtostadionilla.

Miten para-maastohiihto on kehittynyt vuodesta 1976?

Örnsköldsvikin debyyttikisoissa 1976 hiihdettiin vain perinteisellä tekniikalla. Luistelu tuli mukaan Innsbruckissa 1984, jolloin kilpailut jaettiin perinteisen ja vapaan tekniikan matkoihin. Vapaan tekniikan mitalikilpailu nähtiin ensimmäisen kerran Albertvillessä 1992, ja istuvien luokat tulivat ohjelmaan Lillehammerissa 1994.

Norja on lajin menestynein maa 78 kullalla, 49 hopealla ja 36 pronssilla. Milano Cortinassa hiihdettiin 10.–15. maaliskuuta 2026 Teseron hiihtostadionilla, ja mitalisarjoja oli 20. Yhdysvaltain Oksana Masters, joka on voittanut kultaa myös pyöräilyssä, otti para-maastohiihdossa kolme kultaa kahdessa talvikisassa. Matkat jaetaan lyhyisiin, keskipitkiin ja pitkiin, ja ne ulottuvat 2,5 kilometristä 20 kilometriin. Istuvat hiihtäjät käyttävät tuolia, johon on kiinnitetty suksi, ja heidän luokkansa ovat omat.

Millaisen kilpailumatkan valitset?

Parahiihdon ohjelma tarjoaa eri mittaisia matkoja, joten voit valita matkan tavoitteesi mukaan. Jos haluat nopean suorituksen, valitse sprintti, jonka pituus on 2,5 kilometriä. Jos haluat mitata kestävyyttäsi, valitse 10 tai 20 kilometrin matka. Jos haluat kilpailla joukkueena, viestit ovat ohjelmassa.

Ampumahiihdossa valinta koskee kilpailumuotoa: kierrokset ovat 2,0 tai 2,5 kilometriä, ja niitä hiihdetään kolme tai viisi, joten kokonaismatka on 6–12,5 kilometriä.

Miten parahiihtoa voi aloittaa Suomessa?

Parahiihdon voi aloittaa paikallisesta seurasta tai kansallisesta lajiliitosta. Hiihtoliitto vastaa para-maastohiihdosta ja Ampumahiihtoliitto para-ampumahiihdosta. Kilpailut noudattavat FIS:n ja IBU:n sääntöjä.

Paralympiakomitea järjestää yhdessä hiihtoseurojen kanssa Para Hiihto Cup -sarjan. Sarjan neljännen osakilpailun jälkeen kunkin luokan kärkihiihtäjät saavat SM-mitalit. Kelkkoja voi vuokrata Paralympiakomitean välinevuokrauksen kalenterista, joten ensimmäiseen kokeiluun ei tarvitse ostaa omaa kelkkaa.

Jos haluat vertailukohtaa toiseen talviseen paralympialajiin, tutustu sivuun parajääkiekko. Kaikki kisalajit kokoaa sivu paralympialajit.